ympäriltä kaikki jäätyy
pelko hiipii olemukseen
selviänkö taas huomiseen
vaivunko vain epätoivoon
kaikki murenee
toivon viimeisen heitän kaivoon
se sinne putoaa
kunnes aika sen kadottaa
opasteet vie metsiin pimeimpiin
puut ympärillä kuiskii
vaivun ajatuksiin synkkiin
kaikki parempaa huomista lupaa
nyt vaan ahdistaa
kirottuna täällä kuljetaan
Kivinen polku edessä avautuu
viima luissa asti tuntuu
ahdistus tuo palan kurkkuun
miten kestän uuteen aamuun
katoanko taas sumuun
olemus nöyrtyy
suupielissä hymy hyytyy
se jää muistoihin
kunnes aika jättää uurteet kasvoihin
opasteet vie metsiin pimeimpiin
puut ympärillä kuiskii
vaivun ajatuksiin synkkiin
kaikki parempaa huomista lupaa
nyt vaan ahdistaa
kirottuna täällä kuljetaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti