Jotain menetetään

Taas kävi näin

maailma meni nurinpäin

en voi olla sun kaa

sä teet mulle jotain pahaa

yksin joudun jatkamaan

tätä pitkää matkaa taivaltamaan

tunnetiloja yksin kokemaan

ja sä haluut nähdä maailmaa

mä en siihen kuulukaan

maailman yksin nyt nään

sitä osaan kyllä värittää

sua ei korvaa mikään

sori et joudun silti lähtemään

molemmat jotain tärkeetä menetetään

jälleen tää tapahtuu

kaikki vaan murskautuu

et tee mulle hyvää

sä saat mut kärsimään

jotain tosi arvokasta aikaa elettiin

yksin alan taas elämään

kaiken itse kokemaan

ja sä haluut liikaa

mut et haluu mua sun maailmaan

maailman yksin nyt nään

sitä osaan kyllä värittää

sua ei korvaa mikään

sori et joudun silti lähtemään

molemmat jotain tärkeetä menetetään

Tahdon sut kokonaan

Tätä hetkeä elän,
en tulevaa mieti tai pelkää
maailma voi koska tahansa antaa selkään
oot mulle kaikki tai ei mitään
kun lähdin, huusin sun perään
tästä vielä eheydytään

tahdon sut kokonaan,
tahdon että kaikki jaetaan
yhdessä jälleen kuljetaan
vaikeudet voitetaan
kaikki maailman värit yhdessä koetaan

tästä nyt nautitaan
en halua sua enää kadottaa
kaiken voi niin hetkessä hajottaa
laiva saapui taas satamaan
kun lähdit, teit musta hauraan
tästä vielä jatketaan

tahdon sut kokonaan,
tahdon että kaikki jaetaan
yhdessä jälleen kuljetaan
vaikeudet voitetaan
kaikki maailman värit yhdessä koetaan

älä anna tän tapahtua enää
ja pidän huolen etten lähde minäkään
pysyn tässä kun viereltäs herään

Ohi kulkee

Silloin kun asiat liian hyvin menee
matto alta vedetään
kuka sillon enää hymyilee
en uskalla enää yrittää
kun mikään ei oo pysyvää
kuin vuoristoradassa täällä eletään
kaikki vaan illuusiota, eli ei yhtään mitään

ylämäkee, alamäkee
niin tää maailma menee
joku tulee, kunnes ohi vaan kulkee
jonkun toisen syliinsä ehkä sulkee
mut mua sä et voi korvata, niin se vaan menee

aina kun joku mun rinnalla kulkee
se multa pois viedään
miten tätä enää jaksaa
en halua enää ketään
ei mikään oo osa loppuelämää
kuin keinussa me istutaan
kaikki on vaan harhaa kun en voi olla enää sun kaa

ylämäkee, alamäkee
niin tää maailma menee
joku tulee, kunnes ohi vaan kulkee
jonkun toisen syliinsä ehkä sulkee
mut mua sä et voi korvata, niin se vaan menee

Sormus avainketjussa

Susta luovuin,
et mulle rakkautta oikeen antanut
siksi en oo itkeskellyt
tai sua enää kaivannut
on tän kaiken vaan nieleskellyt
oonko edes pettynyt?

annoin pois kaiken,
sut jonnekin kadotin
sormuksen avainketjuun ripustin
sormus avainketjussa
sormus avainketjussa,
on nyt siinä ikuisesti

Musta luovuit
en kai tarpeeksi rakkautta antanut
ootko edes itkeskellyt
tai mua enää halunnut
ootko tunteet vaan tappanut
oiltko edes rakastunut?

annoin pois kaiken,
sut jonnekin kadotin
sormuksen avainketjuun ripustin
sormus avainketjussa
sormus avainketjussa,
on nyt siinä ikuisesti

Välimatka

Tää ei oo mikään tunteiden hautausmaa
aion sua vielä rakastaa
meidän tie vain hetkeks nyt eroaa
meidän maailma yhteinen halutaan hetkeks hajottaa
enkä anna tän satuttaa
susta välillä unta näen vaan
elämä heittelee
mut ei tää kaikki ihan raunioiks mee

välimatka pitkä on
tuntuu et aivan loputon
kaipaus mun sisällä kyntää
mun sydäntä jäädyttää
tää pitää vaan kestää

tää ei oo tunteiden kuolletusta
aion saada vielä otteen susta 
välimatka ei tee musta pelokasta
meidän eroon hetkeks halutaan
en anna minkään satuttaa
meidän tiet tulee vielä kohtaamaan
elämä riepottelee
meidän perustuksia koettelee

välimatka pitkä on
tuntuu et aivan loputon
kaipaus mun sisällä kyntää
mun sydäntä jäädyttää
tää pitää vaan kestää

Pimeys ja valo

Miksi jaksan jatkaa
joskus tää kaikki pelottaa
pimeä on metsä ja se kuiskailee
kuljen eteenpäin ja tie mutkittelee
pois pahasta se kai menee
kulkija tää pää pystyssä kulkee
ja yksin hiljaa huokailee

onks enää mitään mieltä missään?
milloin polulta metsään mennään?
lyhty valaisee
kun pimeys ja valo mun sisällä taistelee
on hetkiä jolloin elämä ohi menee

mikä auttaa jaksamaan
tätä matkaa jatkamaan
pitkä on polku ja se kiemurtelee
kuljen eteenpäin ja tie etenee
valoa kohti se kai menee
kulkija tää vaan kulkee
ja yksin hiljaa istuu

onks enää mitään mieltä missään?
milloin polulta metsään mennään?
lyhty valaisee
kun pimeys ja valo mun sisällä taistelee
on hetkiä jolloin elämä ohi menee

haavat kai joskus paranee
arvet umpeutuu 
ja tuuli ihoa hyväilee