viikatemies varjoihin kutsuu
kaikki koettu pahuus mieleen muistuu
koko olemus luhistuu
lapsikuoro epävireinen mollissa laulaa
melodia jää päähän soimaan
tuuli kodin nurkissa vinkuu
mieli pimeyteen hukkuu
ei minusta ole pimeydessä kartan lukuun
hukun synkkiin vesiin
tai jään iäksi ajoiksi petiin
taas herään painajaisiin
missä eksyn metsiin
Valo poistuu
kohti pohjoista matkaan
en ketään matkalla näe pitkään aikaan
synkkyys hetkeksi valoon taittuu
varjo valon eteen saapuu
susilauma taustalla ulvoo
se kuuta kylmää palvoo
eksyn metsiin pimeisiin
en voi luottaa rikkinäiseen kompassiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti