kaikki yksin, ei välitetä kenestäkään
päämäärää matkan vaan mietitään
askeleet kaduilla kaikuu
kaikki kotiinpäin kävelee kun ilta saapuu
ihmetellään miksi päivä kääntyy suruun
turhautuminenkin kuvaan astuu
vesisade katuun ropisee
jokainen jotain tuntee
silti yksin kulkee
kukaan ei puhu,
kukaan ei kosketa
miten mut noin vain ohitat
kaukaisuuteen katseesi kohdistat
Millaista täällä voisi ollakaan
kaikki on niin yksin, vain itseämme ajatellaan
itsekeskeisyys pitäisi saada unohtumaan
askeleet hiljaa poistuu
kaikki eteenpäin menee, yksin kotiin saapuu
ihmetellään miksi olo niin ontolta tuntuu
yksinäisyys seurassakin pahalta tuntuu
vesisade katuun ropisee
jokainen jotain tuntee
silti yksin kulkee
kukaan ei puhu,
kukaan ei kosketa
miten mut noin vain ohitat
kaukaisuuteen katseesi kohdistat
joka päivä tyhjiä kasvoja
silmiä surullisia, katseita tummia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti