Paikoillaan

Tienviitta tietä näyttää
se voi viedä väärään suntaan
kävelen kohti puroa tummaa, solisevaa
koitan jatkaa matkaa mutta pysyn aloillaan
hetkeksi istun
tunnen vain tämän hetken

huomista en pelkää
silti jokin paikoillaan pitää
ehkä joku päivä jotain saan
mutta tänään on taivas harmaa

polku pimeä ei aina vie minnekään
se vain mut eksyttää
kuljen keskellä harmaata metsää
yritän huutaa mutta vain kuiskaan
polvilleen lysähdän
kohotan katseen taivaaseen

huomista en pelkää
silti jokin paikoillaan pitää
ehkä joku päivä jotain saan
mutta tänään on taivas harmaa

tartun sun käteen

kompassin kädessäsi nään

jos polulleni tuut eksymään

Nimeäsi kuiskaan

Lammen rannalla juteltiin
se hetki mun mieleen tatuoitiin
se hetki ei tule takaisin
susta oikeesti tykkäsin
ja sut mä halusin
kumpa vielä luokseni palaisit

sun nimeäsi kuiskaan
aina kun sua kaipaan
olet muistoissa vaan
ja mun ikävä huutaa

kaikesta me puhuttiin
se hetki sai mut fiiliksiin
sä et enää palaa
sua mielessäni halaan
ja sut mä halusin
kumpa tulisit vielä takaisin

sun nimeäsi kuiskaan
aina kun sua kaipaan
olet muistoissa vaan
ja mun ikävä huutaa

loppuuko tää koskaan
tuunko sut aina muistamaan
ja nimeäsi kuiskaamaan


                           

Linnut lentää etelään

Lintujen siipien suhinaa
ne kuin unelmasi poispäin suuntaa
luulet ettet niitä voi tavoittaa
olet se mitä mielesi haluaa
usko minua, jotain kautta vielä kaiken saat
kun vain askeleen ensimmäisen uskallat ottaa

linnut lentää etelään
silmät mustuu, tänne jäät
unelmasi jäätyy
lumen alle päätyy
odotat kevääseen

mäntyjen hiljaista havinaa
sinun toiveitasi oksissaan kantaa
miten  ne voisit saavuttaa
toiveita mielesi rakentaa
usko minua, joku sutkin vielä pelastaa
kun vain uskallat tehdä siirtoa seuraavaa

linnut lentää etelään
silmät mustuu, tänne jäät
unelmasi jäätyy
lumen alle päätyy
odotat kevääseen


                              

Maassa hiljaisessa

Reittisi mutkittelee
hukkuu synkyyteen
silmät vain ympäröivän näkevät
yritä siinä nyt sisällä olevaa tietä hakea
missä kuljetkin, kuljet sumussa
eksyneiden maassa

korpit raakkuvat
sinua katsovat
kun vaellat sumussa
tässä maassa hiljaisessa

polkusi kiemurtelee
hukkuu mustuuteen
katse hakeutuu ilmaan usvaiseen
yritä siinä nyt suunnistaa, kompassia tuijottaa
minne menetkin, mielesi vaeltaa
hakee oikeaa suuntaa

korpit raakkuvat
sinua katsovat
kun vaellat sumussa
tässä maassa hiljaisessa

älä valoa kaihda
älä anna pimeyden sotkea
olet sielu ihka oikea

Tiedät liikaa

Aika pimeyden verhon taakse jää
on vain hetki tää
tästä eteenpäin
käännät kasvosi sisäänpäin
yhä alemmas vajoat,
kaiken murheen alhossa tajuat
kaikkea liikkuu mielesi päällä
kunnes olet heikolla jäällä

tiedät jo liikaa
rakennat ajatusten siltaa
mietit lisää
et saavuta sillä mitään
susta ois niin paljon enempään

mieli kylmyyteen viluiseen hukkuu
se pahalta nyt tuntuu
hetkessä tässä
on kasvosi kuin meressä
hahmo ymmärryksen elossa
tästä lähtien vain oman sisimpäsi tunnet
tietoa kuin tuskaa kannat
itsellesi luvan synkkyyteen annat

tiedät jo liikaa
rakennat ajatusten siltaa
mietit lisää
et saavuta sillä mitään
susta ois niin paljon enempään

Lyriikat

Kaikki lyriikat löytyy oikealta (tammikuu yms.) tai alhaalta kohdasta "vanhemmat tekstit".