ikävälle annat tilaa
et osaa irti päästää
alkua uutta pelkäät
kasvot joen pintaan jäätyneeseen jäävät
ne ruusun terälehdillä peität
kaipauksen tunnet joka paikassa
kierit yhä tuskissa
nuo kasvot lukuisat
mielesi kiusaajat
ne ovat muistojasi
syvimpiä tunteitasi
elämäniloa sammuttavat
ne sinua piinaavat
siltoja on poltettu takanasi useasti
elämäsi tehty hankalaksi
et tiedä miten jatkaa
miten alusta aloittaa
kasvot jäätyneet näet sillalta
ne hämärtyvät edessäsi illalla
mutta tunteet ovat kehossasi
olet yhä suruissasi
nuo kasvot lukuisat
mielesi kiusaajat
ne ovat muistojasi
syvimpiä tunteitasi
elämäniloa sammuttavat
ne sinua piinaavat
sinut unohdettu on liian useasti
heitetty viimeiset hyvästit
et näe enää eteesi
esteenä uudelle ovat pelkosi
mitä jos jälleen muistot jää
eikä ole muutakaan enää
haluat jotain pysyvää
eikä vierelläsi ole ketään
nuo kasvot lukuisat
mielesi kiusaajat
ne ovat muistojasi
syvimpiä tunteitasi
elämäniloa sammuttavat
ne sinua piinaavat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti