Pää pystyssä kuljen

Mitä oikein haluan
näen toiveeni hukkuvan
jonnekin kauas pimeään
huomisen nyt yksin nään
mutta aina kipinä mussa elää
tunteet on mun elämää

sua muistelen
sut vaan halusin
mitä vielä toivoisin
silmät kaikelta suljen 
pää pystyssä kuljen

minne oikein menen
tuttua reittiä kävelen
johonkin taas eksymään
kaiken tuun nyt kestämään
joku sanoi on elämä haastavaa
vastakaiku kaiken antaa

sua muistelen
sut vaan halusin
mitä vielä toivoisin
silmät kaikelta suljen 
pää pystyssä kuljen

aion kai yksin jatkaa
toive taskussa
tätä pimeää matkaa

Sait otteen musta

Se oikea on jo sulla
silti voin aina luoksesi tulla
syvään päätyyn sukellat
annat kaiken olla
se ei saa tästä tietää
täytyy vaan valhe uusi kestää

pysyin kaukana susta
kunnes sait otteen musta
mulla edessä tyhjä tie
sulla elämä joka eteenpäin vie

sait jo sen mitä halusit
mut sun mieli kuuluu toisaalle
kuoppaan kaivamaasi hukut
tähän on tultu
valheiden verkko nyt kiristää
pitää vaan jatkaa elämää

pysyin kaukana susta
kunnes sait otteen musta
mulla edessä tyhjä tie
sulla elämä joka eteenpäin vie

tehtiin jo tästä salaisuus
sun katse kääntyy kohta toisaalle
nyt rakennelma sortuu
tää vaan toistuu
tunteitasi nyt pelkään
kun viereltäsi taas herään

pysyin kaukana susta
kunnes sait otteen musta
mulla edessä tyhjä tie
sulla elämä joka eteenpäin vie

Mustat siivet

Elän todellisuudessa omassa
mustassa hupussa
kaukana kaikesta
en nää tien viittoja
vain hapuilen pimeässä
jään tähän, elän hetkessä
välillä niin kylmässä 
paino olkapäillä

enkelillä mustat siivet
se näyttää mulle tien
enkä tiedä mihin se vie
mulla ei oo kiire

mieli uinumassa jossain
siipien suojassa
olen maanpaossa
en löydä oikeaa reittiä
olenko kiinni elämässä
tähän jään, istun hengittämässä
olen vain tässä
hiljaisuudessa kylmässä

enkelillä mustat siivet
se näyttää mulle tien
enkä tiedä mihin se vie
mulla ei oo kiire

en kestä mitään
en halua ketään
kierrän kehää
olen juossut pakoon elämää
nyt tähän jään


                                        

Mieli niin haikee

Kuljen kohti virtaa
tätä kaipauksen siltaa
elämä paljon antaa
mutta myös ottaa
jotain mun sisin haluaa
itkee yksin ja vaikeroi
mulla on tunteet
niitä ei oteta pois

mieli niin haikee
ja olotila vaikee
haluan ikävän haudata
sua vaan odottaa
ehkä vielä sen tärkeän nään
siihen asti yksin jään

niityllä yksin tanssii
ikävä joka lähtee
sulla ois annettavaa
mutta myös otettavaa
pientä surua mun sisin kantaa
miettii yksin ja ikävöi
mulla oli tunteita
niitä ei multa oteta

mieli niin haikee
ja olotila vaikee
haluan ikävän haudata
sua vaan odottaa
ehkä vielä sen tärkeän nään
siihen asti yksin jään

Keskitietä kultaista

Joka aamu lähden ulos vaeltamaan
ensin katson ikkunasta lumista maisemaa
lasit ulkona huurtuu
tuntuu että jotain puuttuu
ahdistaa ja askel painaa
kuljen kohti taivaanrantaa
ehkä sen vielä joku päivä maalaan

en omista oikein mitään
näen ihmisiä, silti en ketään
tiedän minne menen ja tulevaa pelkään
lähden keskitietä kultaista etsimään

taas joku voima mua kuljettaa
jään kuuta isoa, kalpeaa tuijottamaan
sormet pakkasessa jäätyy
jäljellä vain pelkkä tyhjyys
mietiskelen ja ajatus kulkee
maisema silmiäni hivelee
ehkä siitä vielä maalauksen teen

en omista oikein mitään
näen ihmisiä, silti en ketään
tiedän minne menen ja tulevaa pelkään
lähden keskitietä kultaista etsimään

vielä joku päivä olen tasapainossa
kuljen kuun kajossa
mieli väreissä, ei tunnelmissa mustissa
niin usvaisissa