Sun kans en oo onneton

Miks mä aina päädyn sun luo
sillon ku nähään mulle elämäniloo tuot
muualla välil säädät
sanoit et mua oot miettiny taas ja haluut mut, niin päätät
saadanko me täst jotain vakavaa aikaan
sitä ohikiitävän hetken kaipaan

jotain sussa on
sun kans en oo onneton
tykkään kyl susta
jä tiiän et säkin musta
silti pakenen
ja ilman sua palelen
mitä me oikeesti halutaan
sitä pitäis alkaa kelaamaan


joku sussa kiehtoo ja on kivaa
sun kanssa on aina niin rentoo kun jutellaan
mut en saa sydänsurui jos päätettäis ettei meidän matka jatkukaan
must on kiva kuulla et mua kelaat
etkä mun kans haluu vaan pelaa
joku magneetti meitä yhteen vetää
mut jotenkin tiiän et tää ei tuu kestää
osaan tunteet jäädyttää
suojelen mua  jos ei yhteen päädytäkään

Et nää huomista

Onnen avaimet jonnekin kadonneet,
et nää missään järkee
tunnet ettet oo kenellekään oikeesti tärkee
matkaa ei voi aloittaa
jos tuijottaa vaan karttaa
silmät kipinöi, hetken elää
kunnes joku oven perässään kiinni vetää


Liian moni pimeydessä vaeltaa
ei nää huomista, ei taivaanrantaa
hymy ei irtoo jos pelkkää tuskaa
tulevaisuus ihan mustaa
toivon et hymyilet, tuut mun mukaan


Soihtu sun sisällä aikoja sitten sammunut
oot liian monta kertaa kaatunut
luulet, täs kaikes ei todellakaan järkee
ajat kaikki pois kunnes ne luotas lähtee
uskallatko enää rakastaa
odottaa et joku tulee ja koskettaa
vai aiotko nyt oikeesti luovuttaa


Liian moni pimeydessä vaeltaa
et nää huomista, ei taivaanrantaa
hymy ei irtoo jos pelkkää tuskaa
tulevaisuus ihan mustaa
toivon et hymyilet, tuut mun mukaan


Kasvot monet taaksesi jääneet
ne mukanasi kulkee, minne ikinä meet
kuljet, kannat mukanasi kivikasaa
toivot et joku sua vielä odottaa
ja kätesi sulle antaa
olet piilossa katseilta yhä uudestaan
odotat jotain mut mikään ei jaksa kiinnostaa

Pääs kuvitelmii

Mä tiedän mitä haluun
ja ootan et se mun elämään saapuu
mut en vaivu koskaan epätoivoon
tuijotan yksinkin onnellisena vaikka aamuruskoo
susta, missä ikinä oot valveunta nään
jos en saa just sitä mitä haluun, yksin tähän jään


mun pääs kuvitelmii
jonkun nään kun laitan silmät kii
tulisit mun luo, ottasit mut syliin
vaivuttas hetkiin hyviin
ja ne epätoivoset jäis mietteisiin synkkiin


sit sä mun eteen tuut ja mulle iskurepliikkei lauot
haluun sun näkemisest heti tauon
näät jotain mussa
mä en mitään sussa
keksi vaik jotain omaperäsempää
silti en sua mun vierel nää
sut vaan pois mun luota haluun heti työntää


mun pääs kuvitelmii
jonkun nään kun laitan silmät kii
tulisit mun luo, ottasit mut syliin
vaivuttas hetkiin hyviin
ja ne epätoivoset jäis mietteisiin synkkiin


tajua jo et me oltais jo jotain jos tää toimis
oon yksin mut en epätoivonen ja ihan voimis
ootan et tapaan sen kenet haluun
silmät jälleen suljen, sorrun kuvitteluun
yksin pimeäs kannan soihtuu
sit välillä nää epätoivoset koittaa mus roikkuu
tekis mieli sitä yhtäkin vetää nekkuun
haluun vaan parasta, tää on todellinen kaipuu

Toiset meistä

Toiset meistä jää taivaanrantaa maalaamaan
uusia haavekuvia vaan rakentamaan
jotkut taas uraohjuksina eteenpäin tääl paahtaa
esteet tieltä kyseenalaisin keinoin tieltään kaataa
juttele aina kun voit muille, se piristää
vaik joutuis välil vöitäkin huolien keskel kiristämään


mikä on oikeesti tärkeää
millon tän kaiken tarkotus häviää
mikä on sun määränpää
sitä sä joudut miettimään
äläkä huomista pelkää


Toiset saa jatkuvasti mainetta ja mammonaa
mut tärkempää on kokea tunteiden harmoniaa
siitä täs kaikes on kyse et miten kanssaihmisiä kohtelet
ja mitä sä niille oikein juttelet
mieti sitä kun loppuunpalaneena asioita unohtelet
ja menneitä hyviä aikoja taas muistelet


mikä on oikeesti tärkeää
millon tän kaiken tarkotus häviää
mikä on sun määränpää
sitä sä joudut miettimään
äläkä huomista pelkää


älä vaan jää tuleen makaamaan
kun jaksat uskoa, kaiken varmasti saat
kaikilla on joskus mutkia täs matkassa
mulla muutama ässä aina hihassa
tyhjän päälle en voi siks jäädä
mitä elämäl teet, sen sä ite päätät
otatko kaiken sopivan vakavasti vai pelkästään säädät

Vaikeudet kasvattaa

Joka päivä yhtä piinaa
kun ei oo rahaakaan liikaa
lumihangessa tarvon
tajuun elämän arvon
se on pieniä, ohikiitäviä hetkiä
ja toisten luo vieviä retkiä


nyt kun on vaikeaa
tiedän mikä saa nauramaan
vaikeudet vaan kasvattaa
kun puitteet elämän rikotaan


mitä tästä palkaks saa
ainakin sen et itsekuri kasvaa
tajuun, nyt on hankalaa
mut hetkeks hymyn saan aikaan
ja tiedän miltä tuntuu kun satutetaan


nyt kun on vaikeaa
tiedän mikä saa nauramaan
vaikeudet vaan kasvattaa
kun puitteet elämän rikotaan


jotenkin sivusta kaikkea katselen
unelmia ja tavoitteita kelailen
niiden voimin täällä vielä jaksan
siks tätä matkaa jatkan
ja pää pystys teen tän matkan