Yksin

Tää oikeelta tuntuu

kaikki hyväksi muuttuu

kun en halua romanssiin ketään

en halua murtua enää

sydänkin niin sanoo

mun pitää tehdä mitä mieli tahtoo

yksin jatkan

yksin kaiken kannan

yksin teen tän matkan

yksinkin jaksan

kukaan ei kuulu tähän

se ajatus tulee mun päähän

jos joku viereeni tulee

sen täytyy oikeesti haluta mut tuntee

sen täytyy tietää mitä haluaa

mua kannatella ja kantaa

nyt siis yksin vaellan

ei tunne sisin kaipuuta

helpotus on suuri

mun edessä on liian iso muuri

jonka vain rakkaus voi murtaa

mut ilman ketään olo on juhlaa

Vuoristorataa

Välillä taivas taas aukeaa
kunnes helvetti ottaa valtaan
tunteet kuin vuoristorataa
ahdistus ja ilo tulee puun takaa
ei löydy siihen syytä
onneks mulla on sielu, sitä ei voi myydä
paikkani jotenkin tiedän
omissa maailmoissa eteenpäin kiidän

innostun
ahdistun
kaadun
nousen
tän kaiken koen

sä voi olla mun kaa
mut mua ei voi omistaa
koska välillä kaikki tää petiin kaataa
kunnes taas kaikesta iloitaan
mikä tähän oikeen auttaa
joku joka mua rauhottaa
heikkoina hetkinä ylös nostaa

Mitä haluat

Mieti hetki mitä mieli haluaa
haluatko onnea
haluatko rahaa
ei tule maailman rauhaa
sitä toki toivoa saa

sulla on haavoja
sulla on suruja
sulla on toiveita
mitkä niistä on oikeita

mieti nyt mitä haluat
haluatko mainetta ja kauneutta
mitä toivot sisimmässä
mitä tunnet sydämessä
oletko oikeasssa vai ihan metsässä

sulla on haavoja
sulla on suruja
sulla on toiveita
mitkä niistä on oikeita

mieti mihin alat panostamaan
uhraatko kaiken kampaajaan
vai mietitkö mitä sydän haluaa
haluatko kauas matkustaa
vai muistuttaako sekin pakomatkaa



                         

Tulevaisuudesta

Minne mun askeleet vie

missä on mulle tarkotettu tie

kenet vielä kohtaan

kenen kanssa voin elämää jatkaa

tulevaisuus kun koittaa

vai pitääkö mun yksin jaksaa?

sitä ei tiedä kukaan

kuka kaipaa

kuka mut haluaa

kuka kaiken jakaa

halaa kun vettä sataa

siihen asti mun siivet kantaa

myönnän, kaikki tää pelottaa

tulevaisuus on mysteeri

pysynkö kasassa vai hajoaako koko systeemi

pitääkö mun unelmat hautaa

joku mulle sano: elämä kantaa

mut paljon se ottaa kuin myös antaa

en tahtois taakkaa kantaa

toivon et oon onnellinen

oma itseni ja vähän kummallinen

menneisyyttä syyllistyn kaipaamaan

vaikka tiedän, sitä ei takaisin saa

        

                     

Kaipauksesta

Kaipaus pintaan nousee
sisin hiljaa itkee
en tiennyt et tuun näin kärsimään
kun oli mun päätös et erilleen päädytään
kauanko tätä vielä kestää
toivunko koskaan,
sitä pelkään
kun en ajattele sua mun mieli lepää

koska mun sielu lepää
koska tä loppuu enkä kärsi enää
koska muualle meet
koska lähistöltä muuton pois teet
koska jään yksin tänne paleleen

mielikuvista susta mun pää täyttyy
ulkona kun et oo lämmittämäs, mun kädet jäätyy
joulukin ilman sua lähestyy
kuka mut pelastaa
arvet nää paikkaa
et voisin elämää jatkaa
ja taas nauraa
aikoja parempia mun sisin nyt odottaa


                     
                                         

Jälki jää

Jouduin hänet taakseni jättämään
ei meillä ois ollu yhteistä elämää
syitä en rupee erittelemään
tunsin hetken kovaa ikävää 
ja se oli hämmentävää
sydänsuruissa jouduin kierimään
luulin, en tuu koskaan yli pääsemään

nyt alkaa helpottaa
päivä paistaa, tulevaisuus innostaa
tiedän, joku mua odottaa
ehkä hän siellä jossain yhtälailla kaipaa
yksinäisyyttä en enää pelkää
voin yksin kävellä vaikka yön selkään

on niitä jotka valehtelee
vain omaa etuaan ajattelee
toivon, ei tuu sellasta mun eteen
niitä joudun välttelemään
tunteet sellasen edessä kylmettämään
en halua sellasta enää
toisen pitää olla aito, ei jäätä pettävää

mut kaikista aina syvä jälki jää

Keijut

Keijut piirissä metsässä tanssivat
samalla huilua soittivat
olennot transsiin vaipuivat
kaikilla oli mukavaa,
ilman yhtäkään riitaa
tähtipöly niiden hiuksissa kiilteli 
pieniä tähtiä metsään sateli

tätä kaikkea katseli hän murheissaan
tunsi pienen piston rinnassaan
alkoi kurjuuttansa oivaltamaan
onko tämä kaikki sittenkään niin kamalaa?
olla nyt aina niin suruissaan
kun voisi hymyillä ja olla innoissaan

metsän keijuineen hän taakseen jätti
murheet metsään haudata päätti
kyyneleet kastehelmiksi muutti
keijuja vielä tovin katseli
ja ensimmäisen kerran sitten lapsuuden hymyili
askelkin siinä sivussa keveni

keijut vielä hänelle silmää iski
he tiesivät, hänen rintaa pisti
siksi hänelle näyttäytyivät
ilman taikaa iloa lääkkeenä käyttivät
ei enää tarvitse kulkea sisällä mustaa
kun voikin valoa ympärille loistaa

                                  

Revitty valokuva

Tää ei voi kestää

pois mun täytyy lentää

kun oikein mikään tunnu miltään

aikaa yksin meen aina viettämään

mut en uskalla sanoo tästä mitään

reaktiotasi kai pelkään

älä kato mua

oon poissaoleva kun kosketat mua

onko mulla tunteita

jotain muuta nyt kaipaan

sen ketä en saa ja se on vaikeaa

mun mieli on melankoliaa

sisimmässä nyt mustaa

yksinoloon tarvitsen nyt ajan
oon pahoillani mut mieles revin meidän valokuvan

Kaadun

Seinät ympäriltä luhistuu

tää sama aina toistuu

kerta toisen jälkeen joku mun elämästä poistuu

en osaa kuivailla miltä se tuntuu

kun tunteet sisälle maatuu

tulee se päivä jälleen, kaikki kaatuu

kaiken lisäksi mieli yhtä vuoristorataa

pelkään niitä päiviä kun sataa

tai kun menee liian lujaa

mut silti mä aina nousen

ammun pimeyttä kohti jousen

uudestaan yritän

saada elämään jotain pysyvää

siksi kohteeseen uuteen tähtään

vaikka lopputulosta jo etukäteen pelkään

tulee jälleen se päivä, yksin jään

sisällä tyhjyys tuntuu

mieli usvaksi muuttuu

kerta toisensa jälkeen tää vaan toistuu

kaikki hyvä pahaksi aina muuttuu

sinisilmäinen ja naivii

ominaisuudet joista koko mieli kärsii

pitäis sydän vaan kovettaa

elää ilman yhtäkään tunnetilaa

mut se ei onnistu, suru sisälle palaa