löydän itseni kanssa sävelen
kunnes hämärä saapuu
kaikki siihen kaatuu
ja varjot kutsuu
silmät hetkeksi mustuu
käteni ojennan
kuuseen kauas kurotan
toivon ettei mikään vaivaa
toivon sisälläni annan kasvaa
toivonkukka lakastua ei saa
se kahleista vapauttaa
toivonkukka kaiken antaa
murheet kantaa
toivonkukan anna kasvaa
tiellä eksyneitten vaeltelen
taakkaa raskasta kantelen
toivo sumuun katoaa
hukkuu syvälle usvaan
ja pimeys saapuu
suupielet alaspäin vaipuu
ikävän selätän
rukouksessa toivon lähetän
toivon etten mitään pelkää
kun vaellan yön selkään
toivonkukka lakastua ei saa
se kahleista vapauttaa
toivonkukka kaiken antaa
murheet kantaa
toivonkukan anna kasvaa
löydän kukan sattumalta
poimin sen varovasti maasta
se pimeässä hehkukoon
pimeys valoon taittukoon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti