Tiedät liikaa

Aika pimeyden verhon taakse jää
on vain hetki tää
tästä eteenpäin
käännät kasvosi sisäänpäin
yhä alemmas vajoat,
kaiken murheen alhossa tajuat
kaikkea liikkuu mielesi päällä
kunnes olet heikolla jäällä

tiedät jo liikaa
rakennat ajatusten siltaa
mietit lisää
et saavuta sillä mitään
susta ois niin paljon enempään

mieli kylmyyteen viluiseen hukkuu
se pahalta nyt tuntuu
hetkessä tässä
on kasvosi kuin meressä
hahmo ymmärryksen elossa
tästä lähtien vain oman sisimpäsi tunnet
tietoa kuin tuskaa kannat
itsellesi luvan synkkyyteen annat

tiedät jo liikaa
rakennat ajatusten siltaa
mietit lisää
et saavuta sillä mitään
susta ois niin paljon enempään